Auton, Ford Mondeo mk2 vuosimallia 2000, etupäästä alkoi kuulua epäilyttävää rahinaa jarruttaessa. Ongelma ei ratkennut valohoidolla, perusteellisella vahauksella eikä sisätilojen imuroinnilla. Hieman voimakkaampi jarruttelukaan ei auttanut, vaikka ääntä ei kovemmissa jarrutuksissa kuulunutkaan. Oireet viittasivat jarrupalojen loppuunkulumiseen.

[simage=1201,400,y,center]

Uudet palat sai Motonetin tiskiltä puolen tunnin odottelun jälkeen. Mukaan tarttui myös asennussarja, eli kaksi metallijousta. Ei muuta kuin asennushommiin.

Ensimmäinen yritys kilpistyi erikoistyökalujen tarpeeseen. Palojen vaihtamiseksi täytyy kaksi liukutappia irroittaa, ja niiden avaamiseen tarvittiin 7mm kuusiokoloavain. Tästä lannistumatta kiinnitin renkaan takaisin paikalleen ja suuntasin kohti Biltemaa, josta tarvittava kättäpidempi oli kaupan. Biltemasta mukaan tarttui myös putkilo kuparitahnaa.

Loppu olikin lasten leikkiä, lukuun ottamatta uteliaiden naapureiden hätistelyä ja asennussarjan, eli niiden jousikiinnikkeiden, vääntämistä paikoilleen. Kyseisten insinöörinkostojen kanssa tuli tuhrattua ehkä puolet projektin kokonaisajasta. Nekin sai sitten lopulta paikalleen, kun tajusi oikean tekniikan. Jousen alaosa laitettiin paikoilleen ensin ja sitten yläosa kammettiin koloonsa painamalla sopivalla metallikappaleella (esimerkiksi vanhalla jarrupalalla) jousta keskeltä kohti jarrusatulaa.

Tarvetta oli myös aikoinaan hankitulle Bilteman jarrutyökalulle, jolla oli kätevä työntää jarrujen mäntä takaisin koloseensa, jotta iskemättömällä kulutuspinnalla varustetut palat sai mahtumaan asetelmaan. Kuparitahnalla voitelin liukutapit. Aikaa hommaan kului kauppareissuineen kolme tuntia, josta varsinaiseen vaihtotyöhön meni puolitoista tuntia.

[sthumbs=1208|1202|1203|1204|1205|1206|1207,64,4,n,center]