Passikuvan otattaminen valokuvaamossa maksaa Tampereella vähintään noin 15 euroa. Siksi tarve uusia vanha 10 vuoden passi uuteen antoi myös mahdollisuuden kerrakin “tienata” satoja euroja maksaneella valokuvausvälineistöllä DIY-hengessä.

Varsinaisen kuvan ottaminen on homman helpoin vaihe. Passien uudistusten myötä hinta-voimassaoloaikasuhteen puoliintumisen lisäksi myös kuvaan liittyvät vaatimukset ovat kasvaneet. Vanhan passin kuva on otettu selkeästi etuviistosta ja silmälasien sangat peittävät silmiä. Uusien ohjeiden mukaan tämä ei käy, vaan kuvassa pitää pönöttää kuin amerikkalaisessa pidätyskuvassa ikään. Poliisin sivuilla on onneksi idioottivarmat ohjeet kuvan ottamiseen oikealla tavalla.

Kuva on helpompi saada onnistumaan ilman silmälaseja, joten jätin ne suosiolla kuvasta pois. Ensimmäinen kuvausyritys tapahtui kirkkaassa ikkunasta tulvivassa luonnonvalossa valkoista seinää vasten. Olin kuitenkin liian lähellä seinää, ja siihen muodostui selvä varjo. Tämä ei käy, vaan taustan pitää olla tasainen. Toinen yritys tapahtui auringon laskettua, joten oli pakko käyttää salamaa. Heijastin salaman katon kautta ja vaimo sai painaa laukaisinta. Itse asetuin reilusti kauemmaksi valkoisesta seinästä, jotta varjoja ei syntyisi taustalle. Polttoväli oli noin 40 mm kroppikennoisella kameralla, jolloin se vastaa suunnilleen filmikameran normaaliobjektiivilla otettua kuvaa. Lopputuloksessa valkoinen tausta näytti tasaisen harmaalta. Lopputuotoksen kontrastin pitäisi olla mahdollisimman hyvä, mutta sellaisen siitä sai jo kuvausvaiheessa säätämällä valotuksen sopivasti.

Seuraava vaihe prosessissa tuottaakin sitten enemmän työtä. Kuvan ottamisen jälkeen siitä pitää vielä saada oikean kokoinen ja erityisesti pään, tarkemmin sanottuna leuan ja päälaen väliin jäävän alueen, koon täytyy olla toleranssien (32-36 mm) sisällä. Kuvakoko ei ole kovin oleellinen asia, koska lopputuotteen saa saksittua oikean kokoiseksi. Netistä löytämissäni ohjeissa käytetään hienoja sovelluksia, kuten Photoshop tai GIMP, joita en ole hankkinut tai viitsinyt koneelleni asennella. Sen sijaan asennettuina löytyivät Googlen Picasa ja Paint.NET.

Paint.NET-ohjelmalla ei voi muuttaa kuvan kokoa suoraan järkevällä tavalla oikeaksi. Siksipä käytin Picasaa kuvan rajaamiseen. Tein Picasan rajaustyökaluun uuden kuvakoon, jonka mitat olivat 47 x 36. Tässä vaiheessa merkitystä on vain näiden lukujen suhteella. Rajasin peukalotuntumalla sopivan kokoisen passikuvan ja exporttasin sen uuteen tiedostoon.

Tässä vaiheessa siis jo määräytyy tuo vaikein osa, eli pään koko. Maksimikoko (36 mm) on sama kuin kuvan leveys, eli Picasassa rajaustyökalun aluetta kääntelemällä vaaka- ja pystyrajauksen välillä voi yrittää arvioida, kuinka iso lopullisesta päästä muodostuu. Helpohko keino on asettaa rajaus ensin vaakakuvaan ja säätää sitten rajauksen korkeus pään koon mukaisesti leuan ja päälaen välille. Sitten rajausta kasvatetaan hieman ja vaihdetaan se pystykuvaksi. Lopuksi rajaus siirretään niin, että pää osuu kuvan keskelle, ja lopputuloksen pitäisi olla priimaa.

Näin olin saanut muodostettua sopivaan kuvasuhteeseen rajatun kuvan, jonka avasin nyt Paint.NET ohjelmassa. Muutin kuvakoon netistä löytyneiden ohjeiden mukaisesti pikseleissä ilmaistuna kokoon 425 x 555. Tämä vastaa passikuvan minimikokoa tulostettuna tarkkuudella 300 pikseliä tuumalle.

Seuraavaksi kopioin näitä pikkukuvia kymppikoiselle kuvapohjalle kuusi kappaletta. Kymppikuva on kooltaan 102 x 152 mm. Tuollaisen kuvapohjan pystyy luomaan helposti Paint.NET-ohjelmassa kun muistaa asettaa myös tulostustarkkuuden sopivaksi (300 px / in).

Seuraavana päivänä marssin valmis kuusi passikuvaa sisältävä kuvatiedosto mukanani Tampereen Kauppakadulla sijaitsevaan Fotomax-liikkeeseen, jossa kuvien tulostaminen onnistuu odottaessa. Tungin muistikortin liikeessä olevaan pömpeliin ja valitsin kuvani tulostettavaksi. En valinnut kuvaan minkäänlaisia reunoja tai kuvaparannuksia. Säädin asetukset myös niin, ettei kuvaa skaalattaisi.

Valmis kuva tulostettiin viidessä minuutissa, mutta se ei ollut aivan halutun kaltainen. Liikkeen kymppikuvan tarkat mitat olivat 101 x 150 mm ja kuvani oli rajautunut alareunasta. Valmiit passikuvat olivat millin isompia kuin suunnittelin ja siksi tarkkaan mitoitettu pääni oli liian suuri. Heitto oli tosin tulkinnanvarainen koska päälaen sijaintia ei hiusten alta voi aivan tarkkaan määrittää. Joka tapauksessa tiesin jo valmiiksi, että kuulani ei aivan ole toleranssien sisällä.

Poliisilaitoksella virkailija ei aluksi välittänyt kuvista mitään, valitsi vain kahdesta täsmälleen samanlaisesta kuvasta mielestään paremman. Ongelmia tuli kuitenkin sormenjälkien antamisen ja maksusuoritusten jälkeen, kun virkailijan laitteisto ilmeisesti hylkäsi kuvan ensin juuri pään koon vuoksi. Virkailija mutisi “tämän olevan rajoilla” ja kokeili uudelleen, jolloin kuva meni seulasta läpi ja lähes 15 euron säästö toteutui. Tältä jännitykseltä olisi säästynyt, jos kuvasta olisi tehnyt varmuuden vuoksi muutaman erilailla rajatun version.

Poliisilaitokselle kannatti varata netistä käyntiä varten aika, joka säästi muun rahvaan seassa jonottamiselta. Olin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdin käydä kahvilla samassa rakennuksessa olevassa Amigan kahvilassa. Olin kahvilan ainoa asiakas, kun odotushuoneessa tupaten täynnä. Siirryin odotustilaan viisi minuuttia ennen varattua aikaa ja sain kutsun tiskille minuutin odottelun jälkeen, selvästi etuajassa. Homma oli lopulta hoidettu täsmälleen silloin kun varattu aika alkoi.