On monia syitä olla hankkimatta autoa, mutta on myös tilanteita, joissa oman auton omistaminen olisi todella kätevää ja helpottaisi asioita suuresti. Reilu vuosi onkin nyt tullut sinniteltyä ilman autoa “uskollisen” Mazda 323:n narahdettua turhan useasta kohdasta katsastusmiehen vuosittaisessa katselmuksessa. Autottomuus on sujunut aika kivuttomasti, mutta toisinaan se on vaatinut tuttavilta ja sukulaisilta apua ja kärsivällisyyttä. Arkipäiväiset asiat on kuitenkin pystynyt hoitamaan aivan hyvin ilman autoa.

Autottomat päivät ovat kaikesta huolimatta ohitse. Tuli nimittäin hankittua vuoden 1991 Ford Fiesta. Sillä pitäisi sitten päästä liikkumaan kesän rientoihin ja miksei talvellakin paikasta A paikkaan B. Kovin suuria tavaramääriä pikkuautolla ei kerralla oikein voi kuljettaa, mutta pienen koon vastapainona saa pienemmät vero- ja vakuutusmaksut. Toivottavasti myös bensalasku pysyy kohtuullisena. Kahdella ihmisellä autossa on kuitenkin mukavat oltavat ja tällöin tavaraa voi sijoittaa tavaratilan ohella myös takapenkille.

Kulkuneuvo on varustettu 1,4 litran ruiskukoneella. Kilometrejä on takana arviolta 186 000. Vaihteitakin löytyy viisi eteen ja yksi taakse. Ruoste ei ole vielä tehnyt tuhojaan kovin kriittisissä paikoissa, pieniä kukkasia löytyy lokasuojista sekä etu- ja takahelmojen kulmista. Auto on katsastettu toukokuun puolivälissä, jolloin katsastushenkilöllä ei ole ollut mitään huomauttamista. Ainoastaan normaalia suurikokoisemmat renkaat on täytynyt muutoskatsastaa autoon. Bensan- tai öljynkulutuksesta ei vielä ole mittausdataa saatavilla.

Kulkuneuvon maalipinta on hieman epäsiistin oloinen. Konepeltiä vaivaa punaisten autojen vitsaus – se on paahtunut auringossa mattapintaiseksi. Edellinen omistaja oli myös harrastanut epämääräistä paikkamaalailua, ja saanut aikaan kummallisia väriläiskiä takalokasuojiin.

Toinen seikka, jonka lasken negatiiviseksi asiaksi, on pieni tuunaus, jolla on “ehostettu” autoa sekä sisältä että ulkoa. Takalasit on tummennettu varmaankin Bilteman muovikalvolla ja roiskeläpät on vaihdettu urheilullisiin punaisiin. Sivupeilit ja puskurit on itse maalailtu punaisella kalikalimaalilla, joka on aikojen kuluessa hieman hilseillyt pois. Takaäänenvaimennin on vaihdettu pörisevään malliin ja etupuskuriin on pultattu suurikokoiset sumuvalot. Myös sisustan osia on maalailtu punaiseksi: aurinkolipat ja ovenkahvat ovat saaneet punaista pintaansa. Saas nähdä jaksaako asiaa korjata inhimillisempään suuntaan.

Auton mukana tuli ihan hyvät talvirenkaat ja aika kuluneet kesärenkaat. Täytynee siis jossain vaiheessa suunnata rengasliikkeeseen. Kesärenkaat on asennettu edellisen omistajan hankkimille alumiinivanteille. Kyseisestä metalliseoksesta valmistettuja vanteita en ole aiemmin omistanutkaan. Ne kuulemma parantavat ajonautintoa huomattavasti.

Härvelistä löytyy kattoluukku, joka saa toimittaa ilmastoinnin virkaa. Myös radio tuli mukana kaupassa. Vastaava autosoitin olisi itselläni ollut jo edellisestä kaarasta jääneenä, mutta enpä taida jaksaa vaihtaa. Äänentoiston asennusta täytynee kyllä hieman tarkistella, sillä havaintojeni mukaan ääntä kuuluu lähinnä oikealta edestä ja vasemmalta takaa. Balanssi tuokin.

Erään aikaisemman autoni omistussuhteen kuluessa tein pientä päiväkirjaa nettiin. Tuota olikin aika mukava lueskella sitten kun siitä romusta pääsin eroon ja toivuin järkytyksestä. Taidanpa toteuttaa samaa ideaa tässäkin tapauksessa ja kirjoitella autoon liittyviä sattumuksia omaksi ilokseni tänne.

Tässä vielä kuva kaunottaresta asiaan kuuluvassa ympäristössä (Hervannan ammattikoulun pihassa).

[simage=234,400,y,center]