{"id":75,"date":"2008-03-20T18:22:57","date_gmt":"2008-03-20T15:22:57","guid":{"rendered":"http:\/\/salkku.org\/?p=75"},"modified":"2008-03-20T18:22:57","modified_gmt":"2008-03-20T15:22:57","slug":"viivakoodinlukija-pilkkahinnalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/?p=75","title":{"rendered":"Viivakoodinlukija pilkkahinnalla"},"content":{"rendered":"

Olipa kerran, 1990-luvun lopulla, er\u00e4s amerikkalainen yritys, joka keksi mainion tavan ker\u00e4t\u00e4 tietoa ihmisten kulutustottumuksista. Ideana oli jakaa ilmaisia viivakoodinlukijoita, joilla kuluttajat voisivat skannailla erilaisista lehdist\u00e4 tai luetteloista l\u00f6ytyvi\u00e4 viivakoodeja tietokoneelleen. Viivakoodit sitten avasivat tuohon koodiin ja tuotteeseen liittyv\u00e4n internetsivun. Viivakoodien lukemiseen tarvittiin erityinen yrityksen valmistama tietokoneohjelma, koska lukijalaitteeseen oli toteutettu sis\u00e4inen ohjelmisto, joka sotki luetun koodin. N\u00e4in viivakoodinlukijaa piti aina k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuon tietokoneohjelman kanssa.<\/p>\n

Yrityksen tavoitteena oli tarjota ihmisille keino l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tietoa tuotteista helposti ja samalla itse ker\u00e4t\u00e4 tietoa tuotteista, jotka kiinnostivat ihmisi\u00e4. Jokaisessa viivakoodinlukijassa oli yksil\u00f6llinen sarjanumero, joka l\u00e4hetettiin tuotehaun yhteydess\u00e4 eteenp\u00e4in. Ep\u00e4iltiin, ett\u00e4 yritys muodosti tietokannan, joka yhdisti skannatut tuotteet ja viivakoodinlukijan omistavan kuluttajan.<\/p>\n

V\u00e4hemm\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en ihmisi\u00e4 ei kuitenkaan kiinnostanut skannailla tuotteista tai luetteloista l\u00f6ytyvi\u00e4 viivakoodeja. Tietoa pystyttiin etsim\u00e4\u00e4n paljon tehokkaammin hakukoneiden avulla. Lis\u00e4ksi monet olivat huolissaan yksityisyydensuojastaan. Huolta vahvisti vuoden 2000 syyskuussa sattunut tietomurto, joka tehtiin koodinlukijat toimittaneen yrityksen palvelimille. Lopulta yritys joutui luopumaan ideastaan.<\/p>\n

Valmiita viivakoodinlukijoita oli kuitenkin jo tehty valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t. Kun niille ei en\u00e4\u00e4 ollut k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ne lahjoitettiin pois tai myytiin pilkkahinnalla. Ainoa ongelma lukijassa oli se, ett\u00e4 luettua koodia ei saanut laitteesta ulos selv\u00e4kielisen\u00e4.<\/p>\n

Elektroniikkaa tuntevat “hakkerit” ratkaisivat viivakoodinlukijoiden arvoituksen nopeasti. Yksinkertaisen laitteistomodifikaation avulla ilmaisen viivakoodinlukijan sai toimimaan normaalilla tavalla. Ilmaiset viivakoodinlukijat kelpasivat ihmisille ja ohjeita modifikaation tekemiseen l\u00f6ytyi netist\u00e4 runsaasti.<\/p>\n

…<\/p>\n

Koska laskujen sy\u00f6tt\u00e4minen nettipankkiin on melko ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 ja virhealtista, her\u00e4si ajatus viivakoodinlukijan hankkimisesta. Sellaisen avulla homma sujuisi paljon juohevammin. Ongelmana oli viivakoodinlukijoiden posketon hinnoittelu. Halvimmat laitteet maksoivat noin nelj\u00e4kymppi\u00e4, joka tuntuu melko kalliilta. Ratkaisuna ongelmaan hankin ulkomailta edell\u00e4 kerrotun tarinan viivakoodinlukijan. Laitteesta joutui maksamaan 15 dollaria, eli noin kympin.<\/p>\n

Tilasin oman laitteeni Librarything<\/a>-nimisest\u00e4 puljusta Yhdysvalloista. Kyseess\u00e4 on jonkinsortin kirjakerho, jonka j\u00e4senet pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 kirjatietokantaa viivakoodinlukijoidensa avulla. Lukijalaite saapui postissa parin viikon kuluttua tilauksesta. Paketista paljastui CueCat-merkkinen kissaa muistuttava laite.<\/p>\n

<\/p>\n

Jotta viivakoodinlukijalla olisi saanut luettua selv\u00e4kielisi\u00e4 koodeja, sille t\u00e4ytyi hieman n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mattopuukkoa. Hakusanoilla “cuecat declaw” l\u00f6ytyi paljon materiaalia operaation suorittamisesta. Avasin kissan ja katkaisin tietyn piirin viidennen nastan. Leikkauksen j\u00e4lkeen lukija tuotti selv\u00e4kielisi\u00e4 numeroita viivakoodien perusteella. Halpa viivakoodinlukija oli valmis tositoimiin.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 muutama kuva leikkausoperaatiosta:<\/p>\n

<\/p>\n

<\/p>\n

<\/p>\n

Kuvat isompana t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olipa kerran, 1990-luvun lopulla, er\u00e4s amerikkalainen yritys, joka keksi mainion tavan ker\u00e4t\u00e4 tietoa ihmisten kulutustottumuksista. Ideana oli jakaa ilmaisia viivakoodinlukijoita, joilla kuluttajat voisivat skannailla erilaisista lehdist\u00e4 tai luetteloista l\u00f6ytyvi\u00e4 viivakoodeja tietokoneelleen. Viivakoodit sitten avasivat tuohon koodiin ja tuotteeseen liittyv\u00e4n internetsivun. Viivakoodien lukemiseen tarvittiin erityinen yrityksen valmistama tietokoneohjelma, koska lukijalaitteeseen oli toteutettu sis\u00e4inen ohjelmisto, joka sotki […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[15,13],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/75"}],"collection":[{"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=75"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=75"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=75"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/slmnn.kapsi.fi\/blog\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=75"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}