Vanhat esineet ovat kiinnostavia. Erityisen kiinnostavia ovat sellaiset vanhat esineet, jotka on valmistettu laadukkaasti. Uusi, satoja euroja maksanut, digikamera joutuu uuteen valoon kun sitä vertaillaan kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten rakennettuun tuotteeseen. Ennen kaikki tietenkin oli paremmin. Kameroiden rungot oli tehty oikeasta metallista, tuntuma oli erinomainen ja toiminta salamannopeaa. Nykyään kaikki on muovia, napit sijoitettu miten sattuu ja laukaisussa on erilaisia viiveitä. Hyvä esimerkki entisaikojen laadusta on Zenit-merkkiset järjestelmäkamerat, joita itseltänikin löytyy peräti kaksi kappaletta.

Venäläistä tekniikkaa

Venäläinen KMZ (Krasnogorskin Mekaaninen Tehdas) aloitti Zenit-kameroiden tuotannon toisen maailmansodan jälkeen. Kuten monet muut venäläiset tuotteet, myös Zenit-kamera kopioitiin hyväksi havaitusta länsituotteesta. Tällä kertaa esikuvana toimi Leica II -kamera. Ensimmäiset Zenit-mallit olivat hyvin kekseliäitä. Esimerkiksi peili nousi ylös naruvetoisesti.

50-luvulla julkaistiin uusi malli, Zenit 3M. Kamera oli erittäin vahvaa tekoa, osat oli valettu kiinteästi yhteen. 60-luvulla tuli myyntiin uudet Zenit E- ja B-kamerat. E-mallissa oli yksinkertainen seleenikennoon perustuva valotusmittari. B-mallissa valotusmittaria ei ollut lainkaan. Objektiivi näihin malleihin kiinnitetään 42 mm (M42) kierteellä.

Seuraavaksi tuotekehittelyn kärkimalli oli Zenit EM, kamera jota valmistettiin vuosina 1972-1984. Tämäkin kamera käytti hyväksi havaittua seleenikennomittaria valotuksen määrittelemiseen. Seuraava malli oli nimeltään Zenit TTL (Trough-the-lense), jossa valotuksen mittaus oli toteutettu objektiivin läpi. TTL oli ensimmäinen Zenit-kamera, jossa tarvittiin paristoa. Omistan sekä Zenit EM että TTL -kameran.

Zenitin kehitys ei kuitenkaan jäänyt tähän. Tuotantoon tulivat vielä entistäkin edistyneemmät Zenit 11 ja 12 XP. Nämä mallit ovat hyvin yleisiä myös Suomessa. Malli 11 muistuttaa paljon Zenit EM -kameraa. 12 XP -mallissa on jo muovista valettu yläosa, joten luotettavasta metallista on luovuttu. Kamerassa on mekaanisen valotuksenosoittimen sijaan käytössä merkkivalot, jotka kertovat oikean valotuksen.

Arvioita käytettävyydestä

Itselläni on juuri tuollainen Zenit EM -järjestelmäkamera (katso kuvaa alla). Kameran tuntuma on erinomainen. Se on juuri sopivan painava ja kuvia on helppo ottaa niiden tärähtämättä. Laukaisuviivettä kamerassa ei ole juuri lainkaan. Erilaiset säädöt eivät löydy hankalien valikkojen takaa vaan niitä käytetään sopivasti sijoitettujen mekaanisten painikkeiden ja vipusten avulla. Tarkennus ja aukon säätö toimivat kamerassa kuin ajatus. Kamera tarkentaa käden käänteessä juuri siihen mihin kuvaaja käskee.

Zenit-kameroissa on valtavasti toimintoja nykypokkareihin verrattuna. Esimerkiksi kamerasta löytyvät niin valotuksen B-asento kuin portaattomasti säädettävä vitkalaukaisin. Myös kaukolaukaisin on saatavana lisävarusteena. Salamaa kamerassa ei ole sisäänrakennettuna, mutta ulkoiset salamalaitteet ovat hyvin huokeita. Kamera himmentää automaattisesti kuvaa otettaessa ja avaa aukon kun tarkennetaan. Näin voidaan toimia vaivattomasti vähäisessäkin valossa.

Paristot ovat tarpeettomia, sillä seleenikennoon perustuva valotusmittaus toimii ilman sellaista. Seleenikennon huono puoli on sen ikääntyminen, jolloin kenno ei enää toimi. Kennon voi kuitenkin helposti korvata esimerkiksi taskulaskimen aurinkokennolla ja pienellä vastuskytkennällä.

Omistan myös Zenit TTL -kameran joka on EM-mallia uudempi. Tässä mallissa valotus mitataan objektiivin läpi. Huono puoli tässä on tarve paristojen vaihtamiseen. Muutoin tämäkin kamera vastaa vanhempaa EM-mallia käytettävyydeltään ja muilta erinomaisilta ominaisuuksiltaan.

Tänä päivänä alkuperäisten paristojen (elohopeaparisto PX625) hankkiminen on mahdotonta tai todella kallista. Siksi on tyydyttävä käyttämään kaupan hyllyltä löytyviä vaihtoehtoja. Zenit TTL -kameraan sopivat 1,5 voltin LR9 nappiparistot. Tällaista paristoa käyttäessä valotusmittarin toiminta täytyy kalibroida esimerkiksi toisen kameran avulla. Mittarin filmiherkkyyden asetus säädetään sellaiseksi, että kameran valotusmittari näyttää oikein.

Jos paristot ovat kalliita, niin on kameroissa käytettävä filmikin arvokasta. Toisin kuin digitaali-ihmeissä näillä kameroilla ei oteta testiräpsyjä. Sen sijaa kuvat otetaan harkiten ja huolellisesti. Tämä edistää kenen tahansa taitoja valokuvaajana. Lisäksi filmiruutujen “megapikselimäärä” vetää vertoja mille tahansa uudelle digikameralle. Häiritsevää kohinaa kuviin ei tule.

Ostopaikat

Vanhoja kameroita kannattaa metsästää esimerkiksi kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksista. Usein ihmiset eivät ymmärrä hyvän päälle ja myyvät täysin käyttökelpoista valokuvauskalustoa pilkkahintaan. Esimerkiksi itse ostin Zenit TTL -kameran rungon kymmenen euron sopuhintaan Kangasalan kirpputorilta.