Vuoden 2006 lopulla innostuin rakentamaan erittäin edulliset kotiteatterikaiuttimet Tangband-merkkisistä kolmituumaisista laajakaistaelementeistä. Muistaakseni hankin viisi W3-871S kaiutinta Audioparts Finlandilta. Elementit maksoivat tuolloin suunnilleen 20 euroa kappale. Kotelot rakennettiin ilmaisesta puutavarasta – lastulevystä ja viilupintaisesta massiivikoivusta.

Nuo kaiuttimet pysyivät käytössä peräti kokonaisen vuoden, kunnes päätin tehdä elementtien kotelot uudelleen. Ääni oli erittäin tyydyttävä, mutta koteloiden ulkonäkö aiheutti toisinaan silmäsärkyä. Koteloratkaisuksi muodostui lopulta sama kuin edellisessä versiossa. Etukaiuttimet tein Cyburgs Needle -koteloihin ja keski- sekä takakaiuttimet kolmilitraisiin suljettuihin koteloihin.

Materiaalit

Tällä kerralla päätin ostaa kotelomateriaalit kaupasta. Hankin Puukeskukselta varsin edullisesti 16 mm ja 19 mm MDF-levyä. Myöhemmin Puukeskukseen tehtiin toinen reissu, jolloin ostin reilut kolme neliömetriä pähkinäpuuviilua. Pintakäsittelyaineeksi ostin Kodin ykkösestä väritöntä Osmo Color -puuvahaa. Biltemasta hankittiin kaiutinterminaalit, pari puristinta ja kaiutinruuveja. Lisäksi läheisestä Rautiasta tuli haettua puuliimaa, joka pääsi viiluttaessa loppumaan kesken. Materiaalit maksoivat noin 70 euroa, joskin tavaraa jäi todella runsaasti varastoon tulevaa käyttöä varten.

Levyjen sahaaminen

MDF-levyt sahattiin ja elementtien upotukset sekä reiät toteutettiin erään korkeatasoisen Etelä-Pirkanmaan alakoulun puukäsityöluokassa. Laadusta vastasi paikallinen puukäsityön opettaja. Pyrin suunnittelemaan kotelot niin, että koteloissa voitaisiin käyttää mahdollisimman paljon vakiolevyistä tavaraa. Näin sahausurakka oli helpompi. Upotukset tehtiin yläjyrsimellä. Elementtien reiät muistettiin myös avartaa sisäpuolelta.

Koteloiden kokoaminen

Kokosin kaiutinkotelot ainoastaan liiman ja puristimien avulla. Hommaa olisi kannattanut helpottaa käyttämällä piiloon jääviä nauloja. Hiomistyö olisi ainakin ollut pienempi. Pitkiä puristimia olisi saanut olla pari kappaletta pitkiä koteloita varten. Kuva: kokoaminen kesken.

Pinnoitus

Ennen viilun liimaamista kotelot täytyi hioa särmiön muotoisiksi. Hiontatyöhön kului käsipelillä runsaasti aikaa, vaikka käytinkin todella karkeaa (40) hiekkapaperia. Kerrostalon parveke työtilana esti koneiden käytön.

Kaiuttimien pintaan liimasin puuliimaa ja silitysrautaa käyttäen Puukeskuksesta hankitun pähkinäpuuviilun. Puukeskuksen viilu oli melko huonolaatuista ja vuodista meni hukkaan noin 20 %. Kuva: ensimmäinen pinta viilutettu.

Ainoastaan kaiuttimien etu- ja takalevyt voitiin tehdä samasta viilukappaleesta. Muihin osiin jouduttiin yhdistämään kaksi viilukappaletta. Yhdistäminen onnistui sopivasti maalarinteipin avulla.

Kun viilut olivat kuivuneet, leikkasin ylimääräiset pois mattopuukolla. Myös elementtien reiät avasin mattopuukon avulla. Elementtien rei’istä olisi ehkä saanut aavistuksen siistimmät tekemällä ne vasta viilutuksen jälkeen.

Viiluttaminen osoittautui odotettua helpommaksi projektiksi. Aikaa tuo vaati runsaasti, mutta tuntui, että itse viilun kiinnittämistä ei saanut mokattua millään. Sen sijaan virheitä sai helposti aikaan leikkaamalla viilua huolimattomasti kiinnittämisen jälkeen. Viilu lohkesi helposti ja siksi pintaan tuli varomattomasti toimiessa lovia.

Pintakäsittely

Koteloiden pinta oli tarkoitus käsitellä Osmo Color -puuvahalla. Sen kanssa ei nimittäin tarvitse erityisiä työtiloja ja homma onnistuu vaikka pesuhuoneessa. Ennen vahan levitystä hioin viilupinnan karkeuteen 240. Pähkinäpuusta irtoava pöly teki tämän hionnan todella epämiellyttäväksi. Kuva: Kotelot hiottuina ennen vahausta.

Puuvahan levitin vaahtomuovipalalla. Vahasin kaiuttimet ainoastaan kertaalleen. Lopuksi kuiva vahapinta kiillotettiin. Vaha syvensi koteloiden sävyä todella miellyttävällä tavalla. Kuva: Cyburgs Needlet vahattuina.

Loppukokoaminen

Lopuksi porasin kaiuttimiin reiät terminaaleja varten. Myös elementtien kiinnitysruuveja varten täytyi porata reiät. Elementtien kiinnittämiseen käytin kupariin vivahtavia peltiruuveja, jotka sopivat väriltään hyvin yhteen koteoiden kanssa. Vaimennusaineena käytin hyväksi havaittua pallokuitua eli halpojen tyynyjen sisälmyksiä.

Kun kaikki elementit oli kiinnitetty ja kaiuttimet aseteltu paikoilleen, koitti kauan odotetun testaamisen aika. Pettymys oli melkoinen, kun vain yhdestä kaiuttimesta kuului ääntä. Onneksi syy löytyi nopeasti Bilteman terminaalien mukana toimitetuista muoviprikoista. Muoviprikat estivät signaalin kulkemisen elementille asti ja niiden poistamisen jälkeen homma pelasi odotetulla tavalla.

Lopputulos

Entisten, hieman rujon näköisten, koteloiden tilalle saatiin erittäin kauniit kaiuttimet. Erityisesti silmääni miellyttävät Biltemasta hankitut, juuri oikean väriset kaiutinruuvit. Toki äänikin toistuu parempana hyvän näköisistä koteloista. Cyburgs Needlet sopivat voimakkaasti suuntaavina kaiuttimina mainiosti betonibunkkeriolohuoneeseen ja ääni miellyttää korvaa.