Matka Riikaan alkoi sateisena torstai-iltana Tampere-Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalista. Oman auton jätimme Pirkkalan keskustaan, josta kentälle pääsi kätevästi taksilla. Turvatarkastus oli yllättävän tiukka, erilaisten nesteiden suhteen tarkastajat olivat tarkkoina ja antoivat ohjeita miten kaikki olisi pitänyt pakata.

[simage=306,400,y,center]

Lensimme halpalentoyhtiö Ryanairilla. Olimme tulostaneet netistä matkaliput eli tehneet ns. Online Check-in operaation. Tämä onnistuu, jos pärjää ilman ruumaan meneviä matkatavaroita. Käsimatkatavaraksi sai ottaa yhden laukun, jonka mitat olivat 20x40x55 cm. Laukku sai painaa 10 kiloa. Todellisuudessa laukkujen mittoihin ei kiinnitetty huomiota. Ylipainosta olisi todennäköisesti joutunut maksamaan lisää.

Ryanairin lennolle ei ollut paikkalippuja. Tämä aiheutti koneeseen jonottaessa etuilua, kun suomalaiset eläkeporukat vaihtoivat jonoa oman päänsä mukaan. Tästä ei juuri haittaa ollut, sillä kun nousi koneen takaovesta sisään sai valita paikkansa suhteellisen vapaasti. Useimmat nimittäin halusivat jostain syystä paikan koneen etuosasta.

Lento kesti vajaan tunnin, jonka aikana lentohenkilökunta yritti kaupata virvokkeita kiitettävän kovalla hinnalla. Myyntikärryt eivät ehtineet kulkea koko koneen läpi ennen kuin laskeutuminen jo alkoi.

Riikan lentoasemalta pääsee Riikaan busseilla 22 ja 22A. 22A menee lähemmäs vanhan kaupungin keskustaa ja 22 sen etelälaidalle. Valitsimme 22 bussin ja rupesimme arvailemaan koska olisi jäätävä pois. Onneksi autossa oli selkeä näyttö, josta seuraavan pysäkin nimi kävi ilmi. Jäimme siis pois Stockmannin pysäkillä, joka oli oikea valinta. Tästä täytyi vielä kävellä kolmisen kilometriä Dodo-hotellille, joka oli hieman syrjässä kaupungin keskustan kaakkoispuolella.

Hotelli sijaitsi Moskova-alueella, jonka talot olivat todella huonokuntoisen näköisiä. Paikalle pääsi ratikoilla 7 ja 9, mutta enimmäisenä päivänä emme tajunneet niitä vielä käyttää. Kaduilla kulki paljon kulkukissoja ja koiria. Puistoissa yöpyi asunnottomia. Nämä seikat nopeuttivat marssitahtia sopivasti.

[simage=298,160,y,center]

Dodo-hotelli oli varsin uusi rakennus, jonka taso vastasi suunnilleen Omena-hotelleita Suomessa. Huone piti maksaa etukäteen hotelliin saavuttaessa. Huoneessa ei ollut mikroa tai jääkaappia, mutta nukkuminen ja suihkussakäynti onnistuivat. Nukkuminen oli kyllä aika tuskaista, sillä huoneessa ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. Ilma muuttui nopeasti tunkkaiseksi ja lopulta oli pakko nukkua ikkuna auki. Totuimme mukulakivikadulta kuuluviin ääniin yllättävän nopeasti.

[simage=315,160,y,center]

Vettä kannatti ostaa pullotettuna, vaikka ei vesijohtoveteenkään kuollut. Pikkukauppojen pullovesi oli varmasti huonompaa tavaraa kuin hotellin vastaanotosta tai suuremmista kaupoista ostettu vesi. Kummankaan maussa ei kuitenkaan ollut kehumista ja tamperelainen vesijohtovesi maistui kotiinpaluun jälkeen todella hyvältä.

[simage=291,160,y,center]

Latvialaiset olivat tunnettuja surkeasta liikennekulttuuristaan. Autot olivat pääsääntöisesti uusia ja suuria. Loistoautoja näkyi todella usein. Kaupungissa ajettiin kovaa, kiihdyteltiin ja poljettiin jalankulkijoiden oikeuksia isomman oikeudella. Katua ylittäessa todella kannatti antaa autojen mennä ensin. Suojateitä onneksi kunnioitettiin suhteellisen hyvin.

[simage=313,160,y,center]

Kaupoissa palvelu oli tylyä, mutta tämä kuului asiaan. Parhaimmillaan asiakaspalvelutapahtuma saatettiin hoitaa vaihtamatta sanaakaan. Tarvittaessa apua kuitenkin sai kun kysyi.

Julkinen liikenne toimi kaupungissa hyvin. Ratikat ja trollikat kulkivat ajallaan. Aikataulut löytyivät pysäkeiltä. Lipun sai näissä ostaa kuljettajalta 0,50 latin hintaan. Ostettu lippu piti muistaa vielä leimata leimauslaitteessa. Käytännössä useimmat matkustajat kulkivat ratikoissa pummilla. Busseissa lippu ostettiin rahastajalta. Junalla kuljettaessa lipun saattoi hankkia aseman lipunmyynnistä. Junassa oli konduktöörit samaan tapaan kuin Suomessa. Kaikissa kulkupeleissä kuullutettiin pysäkin nimi ja seuraavan pysäkin nimi.

Riian vanhassa kaupungissa oli paljon nähtävää. Vanhojen rakennusten lisäksi näimme useita hääpareja, jotka kävivät valokuvauttamassa itseään eri kohteissa ympäri kaupunkia. Lisäksi hääparilla oli tapana kiinnittää lukko johonkin kaupungin silloista ja heittää sen avain veteen. Lukkoja olikin kiinnitetty siltoihin todella valtavia määriä.

[sthumbs=296|297|312|316|303|304|305|295|292|300|310|314,64,6,y,center]

Kaupungin halki kukee Daugava-joki, jonka keskellä on Zakusalan ja Lucavsalan saaret. Zakusalan saaren eteläpäässä oli valtavan korkea televisiomasto. Muita korkeita rakennuksia olivat Stalinin hammas ja Latvia-hotelli. Jos haluaa katsella kaupunkia lintuperspektiivistä se onnistuu Stalinin hampaan näköalatasanteella ja Latvia-hotellin Sky Bar -ravintolassa.

[simage=293,160,y,center]

Riiassa oli myös useita museoita, joissa saattoi tutustua alueen historiaan ja kulttuuriin. Kävimme ainoastaan miehitysmuseossa, joka kertoi Riian historiasta pääasiassa valokuvien ja tekstien voimin. Kaupungista löytyi kuitenkin myös useita taidemuseoita. Moottorimuseo ja rautatiemuseo sijaitsivat hieman ydinkeskustan ulkopuolella.

[simage=311,160,y,center]

Ruokapaikkojen hinnat olivat edulliset verrattuna kotimaan hintoihin. Suosimme erityiseti Lido-ravintoloita, joissa annos koottiin eri tiskeiltä saatavista aterianosista. Ruoka oli todella maistuvaa ja varsinkin “isossa Lidossa” (Lido atputas centrs) valinnanvaraa riitti. Lido atputas centrs oli valtava kolmikerroksinen hirsirakennus E22-valtatien varrella noin 8 kilometria keskustasta. Keskukseen oli koottu monenlaisia oheistoimintoja rullaluistelusta liikennepuistoon. Yleensä Lidossa ruokailu maksoi 3-5 latia.

[simage=294,160,y,center]

Nopeahkoa roskaruokaa sai McDonaldsilta tai Hesburgerista. Molemmissa hinnat olivat edulliset, mutta varsinkin Hesessä palvelu oli todella hidasta. Suomalainen pikaruokalatyöntekijä olisi varmaankin palvellut viisi asiakasta siinä ajassa jonka latvialainen kollega kulutti ranskalaisten hakemiseen rasvakeittimestä.

Yhden päivän kulutimme Jurmalassa, jonne pääsi junalla 40 minuutissa ja 0,60 latin hinnalla. Rantakaupungissa saattoi nauttia hienosta, kymmenien kilometrien pituisesta hiekkarannasta. Jurmalaan oli keskittynyt loisteliaita uusia taloja, jotka olivat sulassa sovussa kymmeniä vuosia hoitamattomana olleiden murjujen kanssa. Turisteille oli rakennettu pitkähkö kävelykatu, joka oli täynnä ylihintaisia kauppoja. Kylpylöitä ja muita itsensäliottamiskohteita Jurmalassa oli useita.

[simage=309,160,y,center]

Kävimme elokuvissa Forum Cinema elokuvakeskuksessa. Kaikki elokuvat esitettiin alkuperäisellä ääniraidalla ja latvian sekä venäjänkielisellä tekstityksellä. Elokuvalippu maksoi päiväsaikaan noin 2 latia.

[simage=301,160,y,center]

Paluu suomeen tapahtui Ryanairin iltalennolla. Päivän ajaksi jätimme matkalaukut rautatieaseman säilytykseen. Lentokentälle pääsi jälleen bussilla 22. Bussimatka oli yllättävän pitkä, sillä auton reitti kulki aika pitkää kiertotietä. Kotimaassa käytimme tällä kertaa bussia Pirkkalan keskustaan pääsemiseksi. Bussi ei kulkenut Ryanairin käyttämän kakkosterminaalin kautta, vaan se lähti suoraan kohti Pirkkalan keskustaa uudemman ykkösterminaalin edestä.